"If you are single there is always one thing you should take out with you on a Saturday night... your friends.” - Carrie Bradshaw

B alias Kääpiö is back in town. Haluan katsoa kaukaa ja nauraa.

"Hakataan se"

Ollaan oltu Pessin kanssa kuin paita ja peppu yläasteelta asti. Kaikki puhui aina meistä monikossa, ei koskaan erikseen, tosin, ei me hirveesti taidettu erossa ollakkaan. Haaveiltiin aina miehistä, tanssittiin Britneyn tahtiin, juotiin ns. "perseitä" kunnantalon takana jaetun Ginipaketin voimin. Oltiin vaan nuoria. Me ei ikinä kuuluttu niihin suosittuihin, taidettiin perustaa joku oma piirikunta jota kutsuttiin "laudoiksi". Miesmenestyksestä nyt ei voi puhua missään muodossa. Kyllähän kumpikin jonkun miehenalun loppujen lopuksi löysi, Pessi kaksikin, mutta voittajana ei kumpikaan tainnut niistä suhteista selvitä. Jossain vaiheessa meidänkin tiet erosi, kasvettiin erilleen erinäisistä syistä. Kunnes Pessi..myönnettäköön; erosi. Mä sain mun parhaan ystävän takaisin. Siitä alkoikin meidän yhteinen taival tanssilattioita täyttäen.

Pessi tapasi RR:n baarissa. Mä en ollut nähnyt sitä aikoihin niin onnellisena. Se vaan oli, hymyili ja analysoi jokaista pilkkua ja pistettä jokaisessa viestissä. Pessi oli taas sitä, mitä se parhaimmillaan on - onnellinen. Pessillä on taipumusta ottaa erot tosi raskaasti ja kun rakastuu, rakastuu täysillä. Se tyttö on täynnä sydäntä ja niin valmis jakamaan sen jonkun kanssa. Mä en usko, että Pessi vois koskaan olla kokonainen ilman toista puoliskoa vaikken tollaiseen pariutumis-muodostammekokonaisuuden-teoriaan uskokkaan. Ja RR tuli ja täytti kai sen tyhjiön, mihin Pessi kaipasi kaikkein eniten täytettä. Olihan P saanut ystävänsä takaisin, elämänsäkin tavallaan, mutta RR oli se, jonka takia lähdettiin ostamaan uutta talvitakkia ja hiuksenpidennyksiä.

Siitä seurasi treffejä, baarissa tapaamisia, metsästystä, analysointia, hymyä, onnea ja toiveita siitä täydellisestä poikaystävästä. Uusivuosikin päättyi onnellisesti kun RR oli ilmestynyt 24 kilsaa kaakkoon Pessin takia. Uudenvuoden jälkeen P pääsikin kunnolla baareilun makuun, RR:n takia mä luulisin, vaikkei se sitä monesti myöntänytkään. Se niin kovin halusi tietää mitä RR ajattelee, missä he menee vai meneekö ollenkaan. No, se meno sitten loppui johonkin pisteeseen. Tätä absoluuttisen nollakohdan tarinaa ei tunneta vieläkään : ei vastannut viesteihin, ei puhunut, ei moikannut. Mites se RR:n "mussukka" olikin yhtäkkiä murheen murtama juuri RR:n takia?

Pessi on ollut rikki, vaikka se urhoollisesti onkin pitänyt panssaria päällä ja aseet kädessä. Se taistelee rakkauden puolesta jos on pakko, ne panssarit ei putoa eikä valkoinen lippu liehu varmasti vielä kuukausiin. Mutta mä tiedän, että se miettii mitä jos RR ei vastaakkaan.
Mä en tiedä onko RR vaan helkkarin hyvä pelimies vaikka Pessi siinä prinssiainesta näkikin. Mun epäilykset heräsi jo sen sinivihreän tuulitakin kohdalla. Vai mitä se on? Mies ei ainakaan. Mysteeri tosin vielä pitkään.

P lähetti mulle viestiä tänään, että koskakohan meidän miesonni kääntyy, että koska oikeasti ollaan onnellisia. Mä olen miettinyt samaa. Niistä yläasteen laudoista kuitenkin on kehittynyt kaksi kehityskelpoista kissaa ja ne kotikylän kovikset on menneet naimisiin, hankkineet lapsia ja lihonneet 20 kiloa. Että miten ne saa kaiken ja reilusti enemmän (kolesteroli ja sydänviat) ja me ei saada mitään? Viis niin omasta onnesta, mä edelleen itken J:n perään, mutta Pessi, se on kaikkea muuta kuin kehityskelpoinen, se on kaikkea mitä mies voi toivoa. Enkä nyt tarkota niitä 2 metrin sääriä tai kiinteetä vatsaa vaan sen suurta sydäntä. Se sydän ratkee rakkaudesta, eikä se halua edes laastareita päälle. Se tarvitsee pysyvän paikan, sellaisen johon voi luottaa, joka parantaa ja tekee siitä sen, mitä Pessin kuuluiskin olla - kokonainen.