Ryhdistäytynyt ja ryhdistäytynyt, oon vaan mennyt lomailun sijaan töihin. Life is great. Maanantaina olin kotona vaikka Lahti soitti mulle yöllä kahden aikaan kutsuen kaupungille. Se on citykissa. Varsinainen extreme-citykissa. Siellä se seikkaili pakkasessa bemarien joukossa ilman päämäärää. Ja mitä tekee lojaali ystävä: "mä oon jo pyjamassa - jään kotiin". Olin ekaa kertaa aikoihin väsynyt, siis totaalisen uupunut töistä ja miten se punkka houkuttelinkin enemmän kuin mikään tai 'ketään'. No, okei, mun exhoukutin on toisella puolella Suomea joten paikka on vapaana. Call me.
Mutta tää tipaton ei ookkaan niin ongelmallinen mitä luulin. Aika lepposaa, sanoisin. Lupauduin ottamaan sunnuntain aamuvuoronkin. Oon astunut sellaisin askelin uusiin saappaisiin, aikuisuuden saappaisiin, vastuullisen naisen saappaisiin, että oon shokissa itsekkin. Sunnuntai + aamuvuoro, combo mitä mä en ole todistanut vuosiin. (No okei, ehkä kuukausiin). Päässä soi vaan päivästä, lähinnä jokaisesta voitetusta viikonlopusta toiseen, "I believe I can fly, I believe I can touch the sky". Niin positiivistä, optimistista ja toiverikasta tulevaisuutta ja elämää mä elän nyt. Ennenkaikkea, tipatonta.
Ainiin. Blogilista, siellähän tämä blogin poikanen keikkuu, tiedostaen huikeat 5 lukijaansa viikossa. Sinä siellä, muu kuin minä tai mahdollisesti Lahti, olethan tietoinen, että kaikki kommentti on tervetullutta. Keskustelu ja neuvot sitäkin rakkaampia. Viestintuojaa ei ammuta täälläkään, jätähän itsestäsi siis jäljen blogiini kommentin turvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti