I wanna be somebody if for one dance

Huomenta. Täällä se snoopykalsarinen tosielämän Xena taas. Noin 2,5 nukutun tunnin jälkeen oon viettänyt aikaani sängyn pohjalla todellisuuden, kebablihojen ja suklaan kera. Mun päässä pyörii vaan "nouse ylös nainen", mutta miten se itsesäälissä rypeminen lämmittääkään haavoittunutta sydäntä kebablihan tavoin.
Sanokaa mun sanoneen, tuplamajoneesi on jokaisen sydänsurusunnuntain paras ystävä.

Anyway, lähetin B:lle vielä viestiä. Että josko nähtäis tänään, "niin paljon asioita sanomatta". Tiedä siitä sitten, oli pakko laittaa jotain houkutinta siihen verta vuotavaan proosaan, enemmän kuin mitään mä haluaisin nähdä sen ja tunnustella miltä tuntuu. Että tarviiko sitä uuden nessupaketin viimeyönä kulutetun sijalle vai juoksenko kotiin kärrynpyöriä heittäen voittajana.
Ehkä B vastaa ehkä ei, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että sain siihen viestiin kaiken mitä halusinkin, että jos sitä paluuviestiä ei saavu, mä elän onnellisena elämäni loppuun asti. Ettei kaduttais. Tosin, mene sitten sanomaan minkä superkäänteen mun emotionaalinen vuoristorata vielä saa alleen. Ihan kuin sitä nyt ennen ei ois tapahtunut.

Tää ympyrä tulee jokatapauksessa sulkeutumaan tänään, se lähtee huomenna 6 tunnin päähän pisteestä A, mitä kotikaupungiksi nimitän.
Noo, case closed so to speak ja uutta pökköä pesään. Onneksi tänään kutsuu vielä sauna, naamio ja mamman mustikkapiirakka, jos ei niillä nousevaa naista synny, en sitten tiedä millä. Tai no joo, jos se B vastais. Mutta hyvät on noi mustikkapiirakka, sauna ja naamiokin.

Pitäis ehkä mennä suihkuun, etsiä jotain pitsiä päälle ja tuntea olonsa taas eläväksi. Mutta hitto vie, kyllä toi kebabliha houkuttelee edelleen.